sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Pitkä hiljaisuus

Mulla on ollu joku ihme masennusvaihe menossa. Tai on se sama masennus ja järjetön ikävä tullu jo viiden vuoden ajan samaan aikaan. 7.8.2008 klo16 mun äiti nukku pois sairastettuaan syöpää melkein viis vuotta. Paljon jäi kesken ja ikävä on kova. Varsinkin nyt kun on oma muksu ni olis ihana soittaa äitille ja kertoa Niilon kuulumisia. Ja kuinka montaa kertaa oon ajatellu et pitääpä soittaa äitille ja kysyä miten tää homma tehdään, kunnes tajuan ettei se ole enää mahdollista. Ihan hulluista asioista tulee äiti mieleen ja esim.tietyt biisit itkettää joka kerta. Onneks on kuitenkin vielä isä jäljellä <3

Jotain hyvääkin: aloin seurustelemaan mieheni kanssa virallisesti 30.8.2008 eli samoihin aikoihin kun äitini kuoli. Siis meillekin tuli 5 vuotta täyteen :) ja mun synttäritkin oli eilen. Eli juhlaa surun keskellä.

Syömiset oon yrittäny pitää kurissa kaikesta huolimatta ja keskiviikkona paino oli tasan 88kg. Katotaan paljonko se ens keskiviikkona on ku kai tää masennus painoonkin vaikuttaa. Nyt vielä pukkaa ihan väkisin flunssaa. Lämpöä on 37 mut toivotaan ettei tää pahene tästä! Eipä tässä oo paljon jaksanu tänään tehdä, mut onneks sataa vettä.

Eiköhän tää tästä taas iloksi muutu. Paistaa kai se aurinko risukasaankin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä mulle kommenttia hyvässä ja pahassa! On kiva tietää että joku seuraa mun juttuja :D